sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Pojat on poikia 


Kohta 4 viikkoa on kulunut siitä kun saimme nämä kaverit iloksemme. Ihania äijiä jokainen. Nyt alkaa paljastua vähän enemmän luonteenpiirteitä, mutta vielä nämä ovat olleet petollisen rauhallisia. Jännityksellä odotamme mitä kaikkea meitä vielä odottaa seuraavat viikot... Painoltaan Pojat ovat kaikki 100 gramman sisällä, joten hirveitä kokoeroja ei ole.

Nyt ollaan jo noustu jaloilleen, leikitään taisteluleikkejä kavereiden kanssa. Roikutaan äidin parrassa. Purraan kaveria hännästä. Ihanat pienet naskalit ovat ilmestyneet. Voi myös äitiNuubi raukkaa, kun tuo ruoka ei oikein vielä maistu, joten pojat tykkäävät edelleen maitobaarin antimista. Välillä tarjoilu loppuu lyhyeen, kun joku vahingossa (tai tahalleen kuka sen tietää) puraisee tissistä.
Matokuurit ovat yök! Mutta pakkohan niitä on antaa ja tänään oli taas se päivä. Siksi jotku pojista voivat olla hieman naama likaisena. Palkkioksi tästä pojat saivat jokainen sen omansa hiiren, joka lähtee sitten sinne kotiinkotiin mukaan. Nämä hiiret ovat olleet tärkeitä turvantuojia jokaiselle kasvatillemme ja kulkevat monta vuotta elämässä mukana.

Suukkoja näiltä pojilta saa edelleen. Niitä maailman parhaita suukkoja nenälle, joskus hampaiden kanssa joskus ilman. Ja pojista on ihana nukahtaa syliin lämpimään.



Rottakoira Teukka Salama leikki pitkän tovin uudella lelullaan.



Sitten alkoi uni painaa jo silmää ja Teukka Salama rupesi päikkäreille.


Hulivilillä oli oma Hiiri mitä vetää hännästä.
Voi että minä tykkään tämän kaverin profiilista.


Hulivili ja Hiiri


Leikin jälkeen Hulivililläkin uni alkoi painaa silmää.


Juti sai myös oman hiiren, mutta kun tuon sorsan ja tiikerin kanssa oli niin hyvä kölliä.
Juti ottaa elämän rennosti, mutta välillä käydään vähän kiusaamassa kavereitakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti